Pienriistan metsästys
Muu metsästys
Jänis oli alkuaikojen tärkein saaliseläin. Rehevillä kaskirinteillä ne menestyivät ja talviruokinta hoitui itsestään heinälatojen ja rekiteiden varsille varisseiden heinätuppojen ansiosta. Ensimmäisessä toimintakertomuksessa vuodelta 1961 saalismääräksi ilmoitettiin 70 jänistä. Jäniskoiria oli alkuvaiheessa mm. Reino Kekkosella, Teuvo Vickillä, Tapio Savolaisella, Sulevi Korhosella, Pentti Hännisellä ja Aatu Ruuskasella. Ajokoirien määrä pysyi pitkään tällä tasolla. Vasta viime vuosina määrä on laskenut kun hirvikoirien kasvatus on lisääntynyt. Ajokoirien käyttö on myös oleellisesti vaikeutunut, kun seuran alueen reunoilla on hyvin vilkasliikenteisiä maanteitä. Moni koira on kuollut jäätyään auton ruhjomaksi. Alkuvaiheessa jäniskoirat olivat rodultaan suomenajokoiria. Sitten mukaan tulivat myös beaglet ja nyt seuran sihteerillä Janela Lapveteläisellä on myös amerikankettukoira. Tällä hetkellä suomenajokoiria on Mari Keinäsellä, Arto Sutisella, Pertti Sutisella, Pauli Tenhusella ja Jorma Korhosella, Jussi Koposella, Esko Markkasella ja Saarion veljeksillä. Tomo Hussolla on beagle ja Tatu Saastamoisella venäjänajokoira. Rusakkokannat ovat lisääntyneet. Tosin vuosittaiset vaihtelut ovat merkittäviä kuten metsäjäniskannoissakin. Saalistilastoissa ammuttujen jänisten määrä oli pitkään 50 eläimen tuntumassa. Määrä laski 1990 luvulla, mutta lähti taas nousuun seuraavalla vuosikymmenellä. Teiden ja asutuksen läheisyydessä viime vuosina on mukaan tullut ajomiesmetsästys. Siinä osa metsästäjistä muodostaa ajoketjun ja toiset ovat passipaikoilla. Erikoisesti puutarhojen omistajat ovat kannustaneet tähän metsästysmuotoon, sillä varsinkin rusakot tekevät melkoista tuho omenapuille ja monille koristekasveille.
Metsäkanalinnut ja vesilinnut ovat seuraan saalistilastoissa näytelleet vaatimatonta osaa. Metson ja teeren määrät romahtivat vuoden 1952 aikana kun heikon marjasadon takia ne tulivat pelloille ja niitä ammuttiin viljaseipäiltä suuria määriä. Tästä verotuksesta kanta ei täysin elpynyt vaikka vuosittaisia vaihteluita tietysti esiintyi. Seuran ensimmäisessä saalistilastossa oli 7 metsoa, 3 teertä ja pyitä ei mainittu. Vuoden 1992 tilasto on keskimääristä suurempi, teeriä 18 ja pyitä 4. Pienriistan osalta saalistilastot eivät tosin ole tarkkoja. Monelta metsämieheltä ilmoitukset saattoivat unohtua. Perinteisesti miltei jokaisessa talossa ja torpassa oli sekarotuinen pystykorva joka jossain määrin haukkui lintuja ja niitä myös ammuttiin. 1960-luvulla niiden osuus oli jo laskenut. Seuran alkuvaiheen hyviä lintukoiria oli mm. Simo Pirskasella. Vanha teerien metsästystapa, kuvilta ampuminen.
Seuran alueella vesilintujen metsästys rajoittuu pääosin lampiin ja puroihin. Asutuksen levittyä näiden läheisyyteen nämäkin mahdollisuudet ovat miltei tyystin kutistuneet. Vuoden 1992 tilasto näyttää olleen myös vesilintujen osalta tavallista runsaampi, 4 haapanaa, 12 sinisorsaa, 12 tavi ja 8 telkkää.
Kyyhkyt tulivat 90- luvulla myös saalistilastoihin. Niissä ne parhaimmillaan ylittivät kymmenen kappaleen määrän, mutta yleensä vuosisaalis oli vaatimaton.